Mistä ensimmäinen työpaikka nuorelle?

Minua hieman naurattaa. Muutama vuosi sitten sanoin ääneen, että jos Facebook-päivittelystä voisi tehdä ammatin, niin tekisin. Silloin sosiaalinen media eli some ei tosin ollut ottanut sijaa työkenttänä, mutta tällä hetkellä Facebookin ja muiden somekanavien päivittely on usealle osa arkista työntekoa. Silloin en itsekään vielä tiennyt, mitä tulisin opiskelemaan tai miksi ryhtyisin isona. Tällä hetkellä tiedän, että some tulee olemaan isossa roolissa tulevaisuuden työssäni, ellei jopa tärkein osa niin töiden puolesta kuin yksityisessä elämässäni. On hullua ajatella, että vitsillä heittämäni lausahdus muutama vuosi takaperin onkin käymässä toteen. Onneksi tämä ei ole kuitenkaan mitenkään päin pahaksi, päinvastoin.

Kysyvä ei tieltä eksy ja etsivä löytää

Työllistyminen on vaikeaa tällä hetkellä kaikille, ja työpaikat ovat kiven alla. Erityisen tiukassa paikassa ovat nuoret ja keski-iän ylittäneet työttömät henkilöt. Nuorilla erityisesti kokemattomuus tai liian suuret haaveet työpaikan suhteen osoittautuvat haasteiksi. Uskon kaikesta huolimatta, että töitä löytyy tälläkin hetkellä, jos vain jaksaa nähdä pientä vaivaa ja on itse omatoiminen ja aktiivinen. Kekseliäisyys ja aktiivisuus palkitaan työnhaussa.

Leipätyötä ja luovuutta

Itse halusin jo 10-vuotiaana kovasti ”oikeisiin töihin”. Töitä en kuitenkaan  saanut nuoresta iästäni johtuen, ja äitikin hieman toppuutteli sanoilla: ”kyllä sinä vielä ehdit töitä tehdä tässä elämässä”. Viisi vuotta jaksoin vielä kasvaa ja tyydyin vain haaveiluun työnteosta, kunnes 15-vuotiaana sain ensimmäisen virallisen työni, ja vieläpä aivan perusmenetelmällä. Kirjoitin itse hakemuksen, lähetin sen työpaikan esimiehelle ja soitin itse perään osoittaakseni mielenkiintoni ja motivaationi työtä kohtaan. Siitä asti olen tehnyt töitä opintojen ohella, ja tällä hetkellä CV:täni koristaa monen työnantajan puumerkit (mm. McDonalds, Ikea, ABC liikennemyymälä). Kaikki työpaikkani olen saanut rehellisesti lähettämällä tai viemällä itse hakemukseni työpaikkaan.

Vaikka olen itsekin vasta nuori ja työurani alkuvaiheessa, on työllistyminen kokenut suuria muutoksia niin vallitsevan taloustilanteen kuin sosiaalisen median murroksen myötä. Moni nuori on tehnyt sosiaalisesta mediasta itselleen työpaikan. Internet pursuaa erilaisia blogeja, joiden kirjoittajat saavat palkkaa tekemistään teksteistä ja mainostamisesta. Harva kuitenkaan elättää itseään pelkällä blogikirjoittamisella tai työllä sosiaalisessa mediassa. Monelle some tarjoaa luovaa ja yrittäjä-henkistä lisätyötä leipätyön oheen. Mielestäni fakta on kuitenkin se, että sosiaalinen media valtaa jalansijaa koko ajan enemmän, niin henkilökohtaisessa käytössä kuin työelämän markkinoillakin. Somea ei ehkä vain osata vielä arvostaa työpaikkana. Se on liian uusi ja tuntematon, ja sitä pidetään vähemmän arvostettuna pinnallisena toimintana ja mainoskikkana.

Sain vuosi sitten kampanjaprojektin sosiaalisessa mediassa. Ajattelin työn olevan helppoa, sillä olihan kyse somesta, joka on aina mukana ja läsnä, esimerkiksi puhelimessa. Oletin, että se ei veisi minulta paljoa aikaa, sillä aloitin samaan aikaan media-alan opinnot ja tein muuta työtä ohella. Viisi viikkoa aktiivista päivittelemistä Instagramissa, Twitterissä ja Facebookissa sai minut täydelliseen parisuhteeseen tablettitietokoneeni kanssa. Suunnittelu, somittelu ja toteutus ei ollutkaan aina niin helppoa ”huulenheittoa”, mitä minä siihen asti luulin sometyön olevan. Myös kieliopillisuus ja isojen teemojen tiivistäminen yhteen kuvaan tai muutamaan lauseeseen saivat aikaan harmaita hiuksia ja menetettyjä yöunia. Tälläkin hetkellä minusta tuntuu, että monet somen käyttäjät suhtautuvat somepäivityksiin välinpitämättömällä asenteella, olivatpa ne sitten henkilökohtaisia tai sponsoroituja mainoksia. Päivitysten on kaikesta huolimatta oltava täydellisessä muodossaan julkaistaessa, sillä asiat somessa leviävät nopeasti ja kaikkien nähtäväksi. Itselleni valkeni ko. projektin myötä se, kuinka paljon työnteko sosiaalisessa mediassa vie aikaa. Se vaatii todellista nokkeluutta ja jämptillisyyttä. Myönnän, että kampanjaprojektin aluksi hairahduin itsekin aliarvioimaan somea työkenttänä. Oman kokemukseni perusteella uskon kuitenkin, että some tulee tulevaisuudessa työllistämään nuorta sukupolvea yhä enemmän ja uudenlaisin eri tavoin.

Asenteella eteenpäin

Omassa ”työminässä” pidän kahta adjektiivia mielessäni: rohkeus ja heittäytyminen. Kukaan ei sinua tule hakemaan töihin. Täytyy siis olla itse rohkea hakemaan töitä ja mennä pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. Itse työnteossa, riippumatta millaista työtä tekee, tulee vastaan tilanteita, joissa on mentävä oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja selvittävä jahkailematta: se vaatii heittäytymistä, ohjaksia tilanteeseen ja ripauksen rohkeutta. Työn ei tarvitse aina olla helppoa ja kivaa, mutta sellaista, että joka kerta ei tarvitse itku kurkussa työskennellä.

Tsemppi- ja mottolauseeni kuuluu seuraavasti: ”on lapioitava moskaa, että voi saada konvehteja”. Mielestäni tämä pätee loistavana tsemppilauseena meille nuorille: kukaan ei ole seppä syntyessään, ja hanttihommia on suostuttava tekemään. Työnantajalta on syytä myös odottaa tarvittavaa koulutusta ja rehtiä peliä. Myös työnantajien tulisi rohkeammin palkata kokemattomia nuoria. Emme me nuoret saa kokemuksia, ellei joku niitä meille tarjoudu mahdollistamaan.

Mielestäni ensimmäiset työpaikat rakentavat arvopohjan meidän nuorten työpersoonalle ja antavat toimintamallin työelämään. Kokemuksia, kontakteja ja itsensä etsimistä. Näitä ominaisuuksia ja paljon muuta tarjoaa nuorena saatu työkokemus!