Kuka saa joustaa työkulttuurissa ja kenen luvalla?

Kävin nostamassa pankkiautomaatilta 20 euron setelin palauttaakseni kaverilleni 15 euroa, jotka lainasin häneltä eilen. Pankkiautomaatin vieressä minua tervehti iloinen mansikkamyyjä valmiina pistämään mukaani rasiallisen mansikoita. Valitettavasti kaupat jäivät tekemättä, koska myyjät ei pystynyt joustamaan 50 senttia hinnassa. Olisiko hänen pitänyt joustaa, onkin sitten toinen kysymys.Harmi että mansikat maksoivat 6 euroa, ja onnistuin kaivamaan taskun pohjaltani ainoastaan 50 senttiä lisää, ja siltikin minulta jäi puuttumaan 50 senttiä rasian hinnasta. Kaverin rahoista uudelleen lainaaminen ei ollut vaihtoehto. Halusin palauttaa hänelle 15 euroa. Tai itseasiassa olisin haluannut palauttaa 15 euroa ja mansikkarasian, koska hän pelasti minut eilen todella nolosta tilanteesta.

Mansikkakojulla rohkaisin mieleni (epäsuomalaiseen tapaan) ja kysyin mukavalta myyjältä, voisiko hän myydä minulle vajaan rasiallisen mansikoita viidellä eurolla, jotta saisin ystävälleni toimitettua 15 euroa ja mansikkarasian. Myyjä vastatasi napakasti kahdella sanalla: ”ei onnistu”.

Kysyin myyjältä – perusteluita kaipaava luonne kun olen – mihin tämä perusti ei:nsä. Tarkkaan ottaen kysyin häneltä, kuka on kieltänyt myymästä vajaita rasiallisia vai onko tämä hänen oma johtopäätöksensä. Myyjä vastasi että hänen esimiehensä on sanonut koulutuksessa, ”ettei hinnoista yleensä kannata neuvotella”.

Selvä homma, minä jäin ilman mansikoita ja myyjä menetti 5 euron varman kaupan. Tyydyin vastaukseen enkä halunnut kiusata jo valmiiksi kiusaantunutta tyttörukkaa. Kotona aloin miettiä tilannetta uudelleen työkulttuurin ja jouston näkökulmasta. Kysymyksiä tulvi päähäni:

  • Pomon ohje ”Hinnoista ei kannata yleensä neuvotella” on aika epämääräinen. Onko tämä riittävän tarkka ohjeistus todennäköisesti ensimmäisessä kesätyössään olevalle mansikkamyyjälle? Yleensä-sana tekee lauseesta tulkinnanvaraisen. Mitä tarkoittaa yleensä? Milloin voidaan joustaa, milloin ei? Mitkä ovat ne tilanteet, missä joustetaan?
  • Olikohan pomo oikeasti kieltänyt myymästä vajaita rasioita vai oliko todellinen tilanne se, ettei myyjä tiennyt, voiko hän myydä viiden euron rasian vai ei. Oliko kyse sittenkin oletuksesta ja tulkinnasta, eikä ohjeesta tai tiedosta?
  • Jos hän ei oikeasti tiennyt omia valtuuksiaan, niin olisiko hänen pitänyt tietää? Olisiko esimiehen pitänyt huomioida mahdollisuus tällaiseen asiakkaan esittämään kysymykseen jo perehdytyksessä? Eikö ole melko yleistä, että ostajilla on taskussa 5 euron seteli muttei kuutta euroa?
  • Ymmärsiköhän myyjä itse, että tämä kieltäytyminen teki myyntiin viiden euron tappion varmasta kaupasta? Vai osasiko hän ajatella asiaa näin?
  • Entäs jos hän kieltäytyy yhden työpäivän aikana viisi kertaa myymästä tuollaisen viiden euron rasian? Tällöin varmaa kauppaa jää tekemättä 25 euroa. Se on paljon rahaa. Se on kuitenkin 25 euroa enemmän rahaa kuin että myy nolla kuuden euron rasiaa.
  • Kumpi myynti olisi kiva kertoa pomolle? 5 x 5 euron rasia vai 0 x 6 euron rasia?
  • Pelkäsiköhän myyjä sitä, että kaikki muutkin vaativat erityiskohtelua, jos minä saan sitä?
  • Olikohan kyseessä myyjän omantunnon valinta , ettei yhdelle asiakkaalle voi myydä halvemmalla kuin toisille? Voiko näin ylipäänsä ajatella myyntityössä?
  • Onkohan pomo olettanut, että myyjä osaa kyllä neuvotella hinnoista ihan ilman ohjeistustakin? Kaikkihan maalaisjärkeä osaa käyttää.
  • Osaako 16-vuotias ensimmäistä kesätyötään tekevät lukiolainen miettiä edes erityistilanteita hintoihin liittyen?
  • Onkohan pomo oikeasti _kieltänyt_ neuvottelemasta hinnoista vai pääsinkö yllättämään hänet uudella näkökulmalla ja hän vastasi ”ei”, koska se oli helppo vastaus ja tapa päästä eroon kiusallisesta ja pelottavasta tilanteesta.
  • Muistikohan pomo kysyä työvuoron jälkeen myyjältä, tapahtuiko tämän päivän aikana mitään erityistä, mihin myyjä haluaisi lisätietoa tai apua?
  • Muistiko myyjä kysyä pomolta, miten tällaisissa tilanteissa halutaan toimivan?
  • Mikä olisi pahinta, mitä voi tapahtua, jos myyjä olisi sallinut viiden euron rasian minulle?

Jäin etenkin miettimään tuota viimeistä kysymystä. Sekä tietenkin sitä, kuinka piru hyvältä ne mansikat olisi maistuneet ystäväni luona vaniljajäätelön ja tuoreen kahvin kera.

Mitä halusin artikkelilla hahmottaa? Maailma ei koskaan ole niin yksinkertainen ja selkeä kuin miltä se näyttää yhdestä perspektiivista. Mitä mieltä sinä olet, olisiko myyjän pitänyt joustaa? Onko ylipäänsä syytä luoda joustamiseen kannustava asenne mansikkamyynnin työkulttuurissa? Kuuluuko tämän tyyppinen tilanne alaistaitojen eliittiin ja se pitäisi käydä ehdottomasti läpi perehdytyksessä? Onko säännöt tehty rikottavaksi, jos tarkoitus on hyvä ja kokonaishyöty suuri?

  • Nina Karlsson

    Et sinä kaupan kassallakaan neuvottele maitolitralle halvempaa hintaa.
    Maitolitra ei ole kassaneidin eikä mansikat manssikkamyyjän. Kassa vain rahastaa.